Hyvä perussääntö sukupuolta mietittäessä on valita pennun sukupuoli naapurustosi koirien sukupuolen mukaan. Eli jos naapurustossa on enimmäkseen uroksia valitse uros ja päinvastoin..

Jos olet vähän epävarma johtajuutesi kanssa, narttu on luultavasti parempi vaihtoehto. Nartuilla ei useimmiten ole yhtä suurta tarvetta nousta "lauman" arvoasteikossa kuin uroksella. Nartut ovat usein uroksia oikukkaampia ja ovelampia ja siinä mielessä ehkä vähän työläämpiä kouluttaa. Ulkomuodollisesti nartut ovat hieman pienempiä ja sirompia kuin urokset, uroksen turkki taas on yleensä komeampi kuin nartun.

Nartulla on juoksuaika keskimäärin kaksi kertaa vuodessa, joskin on narttuja, joilla on juoksuaika 4 kuukauden välein. On myös narttuja, joilla on ns. valkoinen juoksu ts. narttu ei vuoda mitään näkyvää, mutta tulee ihan yhtä hyvin kantavaksi kuin tavallisestakin juoksusta. Kiiman aikana (ainakin 3 viikkoa kiiman toteamisesta) narttu on pidettävä tarkkaan erosta kaikennäköisistä ja -kokoisista uroksista, "vahinkojen" välttämiseksi. Kiimaa seuraa usein valeraskaus, jonka aikana narttu saattaa tuntua apaattiselta, hermostuneelta ja alakuloiselta. Valeraskaus on koiralla luontainen ilmiö, eli siitä ei kannata huolestua jos nartun yleiskunto pysyy hyvänä. Vaiva menee itsestään ajan kanssa ohi.

Urokset ovat itsenäisempiä ja aina valmiita toimimaan. Rakenteeltaan urokset ovat vahvempia ja näyttävämpiä kuin nartut. Bichonilla tulisi olla selvä sukupuolileima, eli sukupuoli selviää koiran olemuksesta ilman, että mahan alle tarvitsee kurkistella.

Luonteeltaan urokset ovat usein leikkisämpiä, toiminnassaan suoraviivaisempia ja sen myötä ehkä helpommin koulutettavia kuin nartut. Varsinkin nuoret urokset kokeilevat mielellään rajojaan, eli omistajan johtajuus voi olla kovemmalla koetuksella kuin nartun kanssa. Uroksilla ei ole juoksuaikaa, mutta ne ovat periaatteessa aina valmiita paritteluun, jos vain tilaisuus suodaan. Jos siis lähistöllä on kiimassa oleva narttu, uroksen kaikki huomio keskittyy siihen. Se saattaa ulvoa nartun perään, ei syö ja karkaa tilaisuuden koittaessa nartun luo. Uros myös merkkailee reviiriään enemmän, mahdollisesti myös sisätiloissa - tämä voidaan kyllä välttää sillä, että pentu kasvatetaan alusta alkaen ymmärtämään, että sen paikka laumassa (perheessä) on alimpana. Myös narttu voi merkkailla juoksuajan lähestyessä.

Sukupuolen valinta ei ole yksiselitteinen asia, sillä jokainen koira on yksilö. Kummassakin sukupuolessa tavataan rauhallisia ja lempeitä yksilöitä, samoin kuin vahvatahtoisia rämäpäitä. Sinun tehtäväsi on siis miettiä, millaisen koiran kanssa tulisit parhaiten juttuun. Huumorilla ja terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle.

Bichon on erittäin sosiaalinen ja nauttii lajitovereidensa seurasta. Usein näitä bichoneita hankitaankin useampia. Kun talouteen harkitaan toinen koira, on hyvä pitää muutama seikka mielessään. Elämä kahden pennun kanssa voi olla melko vauhdikasta, joten hermoja säästääksesi odottele rauhassa ensimmäisen koirasi aikuistumista. Useimmat kasvattajat eivät mielellään myy kahta pentua kerrallaan senkään vuoksi, että totuus turkin vaativuudesta paljastuu vasta, kun koira on noin vuoden vanha. Myös sisäsiisteyden opettaminen on paljon vaikeampaa, mikäli pentuja on kaksi. Yleensä koira on aikuinen 2-vuotiaana. Kun toinen perheen koirista on selvästi vanhempi, on koirien helpompi löytää keskinäinen arvojärjestys. Pieni pentu oppii paljon vanhempaa kaveriaan seuraamalla ja sen koulutukseen kuluu yleensä vähemmän aikaa kuin ensimmäisen kanssa.

Usein kaveriksi valitaan samaa sukupuolta oleva koira, mikä onkin järkevä ratkaisu. Mikäli perhe päätyy ottamaan vastakkaisen sukupuolen edustajat, tulisi toisen näistä olla steriloitu – leikkaamaton narttu ja uros yhdessä ilman asianmukaisia tiloja saa aikaan vain ei-toivottuja pentuja, uroksen sisäsiisteyden pettämisen ja unettomia öitä kuunneltaessa uroksen ulvontaa silloin, kun nartulla on juoksuaika. Sterilointia ei kuitenkaan tulisi tehdä terveelle, kesken kehityksen olevalle yksilölle. Toisaalta taas aikuisen nartun sterilointi on erittäin toivottavaakin nisäkasvainten, märkäkohdun yms vaivojen minimoimiseksi, samoin vanhenevalla uroksella on usein eturauhasvaivoja, joihin sterilointi on paras hoito.

Pentu kannattaa ostaa kasvattajalta, joka tuntee kasvattamansa rodun hyvin ja kertoo avoimesti rodun hyvistä ja huonoista puolista ja oman kasvatustyönsä tuloksista ja osaa ja haluaa opastaa ja ohjata yhteiselämän kaikissa vaiheissa. Myös henkilökemiat ovat tärkeitä. Ongelmatilanteissa on paljon helpompaa kääntyä kasvattajan puoleen, jonka on kokenut miellyttäväksi ja helposti lähestyttäväksi. Varsinkin ensimmäistä koiraa tai ensimmäistä bichonia hankkivalle hyvä kasvattaja on suuri tuki ja turva.

Ostamalla rekisteröidyn pennun hyvämaineiselta kasvattajalta voit odottaa ainakin seuraavia asioita:

- Yksityiskohtaiset hoito- ja ruokintaohjeet.

- Varmuus koiran alkuperästä, tieto sen oletettavista luonneominaisuuksista sekä linjoissa piilevistä terveysriskeistä

- Pentu on sosiaalistettu ihmisiin ja normaaliin kotiympäristöön. Se on vieroitettu emästä ja ruokittu asianmukaisesti. Se on luovutushetkellä eläinlääkärin tarkastama ja madotettu ja myös tunnistusmerkitty.

- Kasvattajan tuki, opastus ja ohjaus rodun hoidossa, koulutuksessa, kasvattamisessa yms. asiaan liittyvissä kysymyksissä.

- Kasvattaja vastaa myymästään tuotteesta ja ostajan oikeudet on selvästi kirjattu kauppasopimukseen.

- Oikeus osallistua näyttely- ja koetoimintaan:

Suurin osa pennunostajista haluaa koirastaan seurakoiran ja perheenjäsenen leikki- ja lenkkikaveriksi. Kun koiraa ei ole ajateltu käyttää näyttelyissä tai käyttää jalostukseen, ostajalle kelpaavat myös virheelliset pennut (purenta-, kivesvikaiset, häntämutkaiset jne.). Näistä yksilöistä saa hienon lemmikin eikä uuden omistajan tarvitse miettiä kasvattajien usein toivomia näyttelykäyntejä. Kauppahinta on yleensä edullisempi ja kasvattajakin on tyytyväinen löytäessään pennulleen rakastavan kodin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos kasvattaja on myynyt pennun alennetulla hinnalla jonkin vian vuoksi, sillä ei saa teettää pentuja, eikä se todennäköisesti tule pärjäämään näyttelyissä.

Halvempi hinta saattaa myös houkutella ostamaan rekisteröimättömän pennun tai pennun kasvattajalta, joka ei ole allekirjoittanut rotujärjestön eettisiä periaatteita ( sitoumuskasvattajasopimus ), mutta tätä kannattaa harkita todella perusteellisesti. Miksi kasvattaja haluaa myydä pentunsa rekisteröimättä? Bichoneilla on kova kysyntä ja hinta melko korkea, joten maalaisjärjellä ajatellen rekisteröityjen pentujen myyminen on taloudellisesti kannattavampaa.

Syitä rekisteröimättömyyteen:

- pentue on sekarotuinen (rotua tuntemattoman ostajan on hyvin vaikea erottaa bichon frisén pentua vaikka valkoisen isovillakoiran pennusta; pikkupennulla kokoero ei vaikuta kovin suurelta, sen sijaan aikuisena kokoero voi olla 20 kg ja 30 cm). HUOM! Koira on sekarotuinen, jos sillä ei ole rekisteripapereita, vaikka kasvattaja väittäisikin, että vanhemmat ovat saman rotuisia.

- kyse on vahinkopentueesta, ja pentueen isästä ei ole varmuutta. Samassa pentueessa voi olla useammankin uroksen jälkeläisiä. Kasvattajalla ei ole halukkuutta / mahdollisuutta tehdä polveutumistutkimusta

- kyse on ns. välipentueesta, eli narttua on pennutettu liian tihein välein. Se rasittaa nartun elimistöä, eikä kennelliitto rekisteröi pentuetta, huonossa fyysisessä kunnossa oleva narttu ei voi myöskään tarjota pennuilleen hyviä ”elämän eväitä”

- Kasvattaja on oman epäasiallisen kasvatustoimintansa ja koiranpitonsa vuoksi erotettu Kennelliitosta ja rotujärjestöstä, eikä hänen pentujaan enää rekisteröidä.

Ostamalla rekisteröimättömän pennun tai rekisteröidyn pennun kasvattajalta, joka ei noudata rotujärjestön suosituksia koiriensa hoidon suhteen, ostaja tukee ja kannustaa kasvattajaa epäasialliseen kasvatustoimintaan, joka on rahastusta rodun terveyden, luonteen ja rotutyypin kustannuksella!

Ostaja saattaa ottaa itselleen myös taloudellisen riskin eläinlääkärikulujen muodossa ostaessaan rekisteröimättömän pennun tai rekisteröidyn pennun kasvattajalta, joka ei noudata rotujärjestön suosituksia koiriensa hoidon suhteen.

Ostajan tulee varautua siihen, että pennun saaminen luotettavalta ja hyvämaineiselta kasvattajalta voi kestää useita kuukausia – mikäli ostaja ei jaksa odottaa, kenties kannattaa hankkia toinen rotu, jonka saa helpommin. Toisaalta taas pennun pitempi odotusaika antaa ostajalle myös mahdollisuuden todella miettiä pennunhankinta loppuun asti.